sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Harkinta-aika

Juu-u jokaisessa erossa on ensin käsillä harkinta-aika
ennen vakaata päätöstä suuntaan tahi toiseen.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin tässä eräänä aamuna aikaisena 
ennen lomani loppumista.
Otin nähkääs välioven kanssa lähikontaktin mennessäni noukkimaan tälläkertaa
eteisen lattialla pötköttävää aamunaviisia.
Avasin väliovea ja samalla pontevasti heilautin oikeaa jalkaa eteenpäin
 ottaakseni askeleen ...
poks' ja ruts'
seurauksena painokelvottomia sanoja.

Pikkuvarvas oli tuossa kohtaamisessa se altavastaaja.
Noh, toiset lakkaavat lempivärillä kesävarpaiden kynnet, mutta
minulla oli lempivärini yönsininen pikkuvarvas,
joka pulskistui kenkään sopimattomaksi.
Murtunut varvas sano lääkäri yks'kantaan.

Ymmärtänette miksi en harrasta hiihtoa ...
se on aivan liian vaarallista ;o)

Nyt on siis totta totisesti harkinta-aika tämän aamunaviisin tilaamisen kanssa,
jos kolmas haveri sattuu vielä lyhyellä aikavälillä niin eipä ole muuta mahdollisuutta kuin 
sanoa ylös koko tilaus.

Miltähän se kahvi maistuu ilman lehteä?
Oudolta sen voin sanoa, konsa kokeiltu on.

Toivottavsti vanha sanonta;
 ei kahta ilman kolmatta
 jättää pitämäti paikkaansa.

Olo on ollut kuin käävällä,



joka tukevasti tönöttää paikallansa.

XD ennätin ostaa vielä suuu'uuren tertun banaaneja mettäretki eväiksi
ennen haveria.
Kun sinne mettään ei ole menty joukolla niin yksikseni niitä olen saanut syödä.
Olo on kuin tyytyväisellä herkkusuu apinalla.
Noh, ihan vielä ei tee mieli roikkua keittiön kynttiläkruunussa yhdellä kädellä ja potkaista vasemmalla jalalla kunnon keinuvauhdit ;o)

Konsa jalat eivät heilu niin onneksi sentään kädet ja koukku.
Tsot'tsot viel' en ole yks'kätinen kapteeni koukku.

Pitsimekko



rinsenssalle.

Ompelin kokeeksi maatuskan Tildan kaavalla, sen ison.
Tuli vähän kanttipäinen XD,
 kun kantapäällä "kaasuttelussa" ei oikein ollut mutkien hienostelu holttia.
Maatuskan resepti on kuin pyttipannussa, mitä kaapista löytyy.

Rinsessamaisia



avojalka-askelia.

Nyt voin jo laittaa kuvan isän onnittelukortista.
Siinä missä ystävättären kanssa kielen kannat kilkattivat ja kalkattivat syntyi tämä
kämmekkäät



 kortti. 

Tänään teimme retken Selloon esikoisen ja tyttären kanssa.




kesäkarkki rilleille ;o)

Juu-u ja mikäs näillä namuilla on myös piristää marraskuun harmautta.

Työrillit



ovat hitusen konservatiivisempaa kuosia.

Metallipokat kestää töissä tarvittaessa pienen painimaaottelun eikä sangat heti paukahda poikki.

Helteiden ystäville on nyt piisannut lämpöä koto nurkilla semmoiset
+ 28 astetta.
;o) jotain hyötyä tuosta murtuneesta varpaasta ei tee lainkaan mieli hötkyä sinne eikä tänne
niin ei turhaudu tästä kuumuudesta.

Olkaat ystävä rakkaat raikkaita vilpoisen suihkun jälkeen 



kuin tyttären maalama ruusu jälkeen öisen saateen!

P.S esikoinen nämä kesäkarkit toimivat ihan hyvin tietokoneen näyttöäkin katsellessa.






perjantai 20. heinäkuuta 2012

Etelänmatka

Tiistaina läksin etelänmatkalle.
Pakkaamisesssa olikin sitten vaivaa ja riesaa kerrakseen.
Pakkaa sadetta, hellettä ja tuulisia poutapilvipäiviä varten kostyymi.
Huh, pakaasistani näki, jotta reissunpäällä sitä ollaan.
Kun on taikakaluina sateenvarjo & aurinkolasit
se takaa pilvipoudan,
 mutta ne on kuitenkin mukana raahattava.

Aikaa oli aamusella niin,
 jotta meni jo vallan peukalon pyöritykseksi lähtöhetken odottelu.

Juu-u,
 mutta hoppuhan siinä loppupelissä tuli,
 ylläripylläri.

Mahan alus täynnä jalkoja kipitin asemalle.
Höntyillessäni alamäkeen pätkähti päähäni,
jotta olo on kuin koppakuoriaisella.



Kukas ojentaa pelastavan havunneulasen,
jos keikahdan kumoon?

Tenttu-ukotkaan eivät olleet pystybaarissaan
enkä pakannut pasianssikortteja mukaan.

Kommelluksitta ja hyvissä ajoin pääsin retken



ensimmäiselle rastille.

Tuumailin,
jotta viisaampaa on mennä junan loppupään vaunuun pakaaseineni.

Pääkaupungin päärautatieasemalla odottelin muiden ensin lähtevän liikkeelle ja siirtyvän asemalaiturille.
Sen jälkeen olikin turvallista heilauttaa koppakuoriaisreppu selkään enkä teilaa ketään.

Noloa olisi olla kamarilla pahoinpitelystä syytettynä ...



ja kuvattuna mustakantiseen kirjaan.

Ihmisellä on kaikenlaisia vaivoja ja  kolotuksia.
 Kolotuksista karmeinta plaatua



on kahavihampaan kolotus.

;o) rakkaat nörtit klikkailevat itsensä kahvilaan
ja minä leikin kameralla XD.

Lelunsa jokaisella.

Kahvi ja korvalaakit tarjoiltiin Teemoista ja Pisaroista.
Suomi desing tutuksi ulkomaanturisteille.
Vesilasit ja filtit olivat Ikean ihmeitä, ettei ruotsalaisille tule paha koti-ikävä.

Torikierroksen jälkeen läksimme kohden ystävättären uutta kotia.

Tein emännälle



onnea uuteen tupaan "kukkasen"

Istuksimme parvekkeella ja kielenkannat kilkattivat ja kalkattivat siinä missä neulepuikotkin.

Ihastelimme tervapääskyjen



vauhdikkaita lentonäytöksiä.

Saapa näitä taitureita taivahalla sohotella kameralla ...
tuli monta sievän sinistä kuvaa XD.

H. Jänneksen ja P. Saikon Linnunlaulun Suomesta luimme  33 tervapääsky ...
"Siro tervapääsky hallitsee suvereenisti ilmatilaa ja on nimestään huolimatta läheisempää sukua eksoottiselle kolibrille kuin kotoisille pääskyillemme"

Noh, sivistettyämme itseämme ensin niin
tervakolibriksihan tätä taituria aloimme välittömästi kutsumaan.


Ystävättäreni kuopus pikkupoikana retkillänsä löysi siilifriikille



turistikohteen.

Ennätti pikkupoika kasvaa aikumieheksi ennen kuin pääsimme tutustumaan tähän pesään.

Valitse neljä täytettä ...
helppohan se on sanoa, jos on ;o)

Ensimmäinen rasti kuponkiin tuli nopeasti, kana.
Vielä kolme ...
pyöritimme silmät kiinni etusormea ja sohotimme kuponkiin jokainen meistä kolmesta vuorollansa.
Yhtä vaikeaa oli kuin lottonumeroita arvottaessa, 
viereen meni.
Yks' allerginen, toinen ei elläissään suuhunsa laita, kolmas sitä sorttimenttia on jo.
Pizzanpaistaja katseli touhuamme ja ilme kertoi,
 jottei tuosta tule valmista ennen työajan loppumista.
 Herkkukurkku sai kaikilta jaa-äänen
 ja  leipuri sai rullata hihat vihdoin viimein.

Jo vain oli herkullista pizzaa, njam.
Pohja oli ihanan ohut ja rapsakka kaitaisilta reunoiltansa.

Pois lähtiessämme pääsimme keskustelemaan kuinkas se menikään



illanrusko aamun pasko vai aamunrusko päivänpasko.

Oon kotona taas täällä villissä maas



missä hirvet ja kauriitkin käy.


Kiitoksia emännälle kestityksestä!


Toivotan kaunista & koreata



viikonvaihdetta!




























sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Moottoriajoneuvoja sekä lepakkonainen

Olipa eilisnäpäivänä Rautatiemuseon piha pullollansa traktoreita ja muitakin ajopelejä
juu-u ja ihmisiä.

Eipä ole tämä kissa aerodynaamisesti kananmunan muotoinen



vaan näyttää ihan oikealta autolta.

Hmm ... tällä menopelillä ei varmaankaan



 kannata mennä moottoritien kuumuutta kokeilemaan.

Kuski kuumuu & kiihtyy ennemin kuin menopeli luulen ma.
Juu-u ja taitaapi moottori huutaa armoa pidemmässä ylämäessä.
Alma (Suzuki Alto) ei juurikaan tätä namusta isompi ollut, mutta
 muutaman kerran sen moottoria tuli huudatettua ylämäessä ja siellä moottoritielläkin,
 kun kierrellen ja kaarrellen pikkuteitä matka kaksinkertaistui ja kuski laiskistui.

Kananmuna-autojen esiäiti,
 mutta on se kuitenkin nii-iin söpön namunen kulkupeli.

Nytkähti se pila versio mieleen
traktorikulkuetta katsellessa.
 
Irja osta mulle traktori
valmetti



tai zetori. 

Kirkkoteatteriohjaajan traktori kyytiläisineen



oli kuin tuulahdus entis'ajoilta.

Tämän aamun kulkupeli oli monarkkini.
Taivas oli harmaja ja radan toisella puolella viel' harmajampi.
Jos sitä meinaa käydä ulkoilemassa pidemmällä kuin porraspielessä niin viisasta on lähteä heti eikä viidestoista päivä. 
Noh, tänäänhän on viidestoista päivä juu-u.

Olin polkenut muutaman kilometrin niin rupesi ripsuttelemaan.
Eipä ole Tarina sokerista ja näin ollen en sula.
(ei sokeri sula vaan liukenee)

Jatkoin siis matkaani ja eipä aikaakaan, kun ei enää ripsutellut.
Mikäs siinä oli suviaamua viettää ajellessa ja lintujen sekakuoroa kuunnellessa.
Laskettelin salpausselänharjua alaspäin, kun alkoi ropsuttelemaan.
Kaivoin repusta sellaisen ohkasen Tiger'in muutaman kolikon pilipali sadeviitan ja puin sen ylleni.
Jatkoin matkaani.
Siinä vaiheessa, kun jyrähti & kumahti niin käänsin ohjaustangon kohden kotia.
XD Kihnutin sen ensimmäisen ripsauttaneen pilven kiinni.
 Enää ei pilven pohja pitänyt ja sain aimo annoksen vilpoisaa kesäsadevettä niskaani.
 
Jahka pääsin jälleen harjun toiselle puolelle niin sadekin taukosi.

Enpä viitsinyt ruveta kuorimaan sitä märkää viittaa pois päältäni vaan ajelin lepakkonaisena viitta räplättäen puuskittaisessa tuulessa kohden kotia.

Hieman hihitytti ylämäkeä kihnuttaessa, 
jotta viitta päällä tulee hiki ja kippas'kappas' kastuu sisältäpäin ;o)

Näyttää siltä, jotta sääennuste pitää kutinsa ja sataa kaiken päivää,
joten täytypi keksiä jotain pirttipuuhaa.

Musta pilvi pelottaa, harmaa pilvi sadettaa.

Huovinkukka ainakin nauttii



kun saapi reilusti vettä.

Mukavia pirttipuuhia sinulle!





tiistai 10. heinäkuuta 2012

Toinen lomaviikko aluillaan

Maanantai alkoi sellaisella Karvisen meiningillä...
inhoan maanantaita.

Aamun askare numero1
kahvinkeitin roplottamaan mokkaa.

Askare 2
hae sanomalehti köökinpöydälle.

pah
ei se lehti pötköttänyt eteisen lattialla, ei.

Jahas se on siis postilootassa ...
laitoin oven kiinnemmäs ...
ja naps' se ***** rumasana napsahti lukkoon.

Avaimet tietysti sisällä takintaskussa, irvistys.
Manasin mielessäni miks'ihmeessä sitä ovea piti lykkiä kiinnemmäs,
 kun postilootalle ei ole kuin viisi siis viisi porrasta alaspäin.
Ovi olisi voinut olla sen aikaa apposen auki, selällään.

Vaistomaisesti sitä vilkuili kelloa, paljonkos se aikarauta repii ...
Noh, lehti postilootasta kainaloon ja hips'hips' portaita yläkertaan.
Avasin postiluukun ja kuuntelin kuten tiedonjanoisen naapurin tuleekin tehdä.
Onneksi sieltä kuului jo pirteitä lasten ääniä, joten
plim'PLOM.
Vävyn ilme oli mainio ovea avatessa.
Mitäpä siihen selitykseksi kuin ...
lehti oli postilootassa ja nyt on anoppikin ulkoistettu,
  ovi napsahti lukkoon.

Mitä tästä opimme?
Älä yritä mitään,
 edes fiksulta kuulostavaakaan ennen kuin olet kaatanut nielusta alas
7 dl kahvia = 3 muumimukillista.

Viisainta on vielä kotva odotella kahvin vaikutusta ennen kuin yrittää olla itseään fiksumpi.

Loppu maanantai menikin sitten lupsakkaasti kommelluksitta.

Eipä sitä lehteä näkynyt tänä aamunakaan eteisen lattialla,
mutta lähtiessäni sitä hakemaan ne viisi porrasta alaspäin nappasin avaimet koparansilmään ja jätin oven 



sepposen selälleen.

Tänään kävimme Sellossa retkellä tyttären kanssa.

Vävy jäi kotimieheksi



lasten kanssa.
Vävy oli hauskuuttanut jälkipolvea tekemällä käpylehmän.

Minulla oli aika näöntarkastukseen esikoiselle.

Tytär tuli myös sinne koppiin tarkastuksen ajaksi XD

Tulipa naurettua vedet silmissä, hoh'hoi.
Esikoinen evästi; sano heti, kun näkyy jotain ...
kone sanoo räp'läp'läp'
minä sitten kertomaan mitä näen;
joku pyöreä kirjain, hmm kärpäsen paskaa ja T.
Olisi ilmeisesti pitänyt odottaa räpätyksen loppumiseen asti
ja sen jälkeen vasta kajauttaa mitä näkee.
Mutta heti on HETI ;o)

Välillä ne kirjaimet näyttivät siltä
 kuin ripulilla oleva kärpänen olisi jalat ristissä kiiruhtanut seinän yli,
 mut' riskinhallinta ei kuitenkaan pitänyt 100%:sti hotelli helpotukseen asti
 ja roiskeita ol' siellä täällä.


Iskipä eteen Af Grann



Ratia ongelma.

Pokat oli jo valmiiksi katsottuna ja kokeiltuna. 
Selvää pässinlihaa siis,
mutta siellä hyllyssä huusi & bling'bling 
yhdet todellakin karamelli pokat.
Pinkin fuksianpunaiset kissalasit!!!
Aivan ihanat, huokaus ja toinenkin.

Mitäs siinä kärvistelemään laitetaan molemmat pakettiin.
Onpahan sitten loman loputtua motivaatio kohdallaan työnteossa ;o)

Kukkahattu tädillä



on uusi kukkareppu.

Tätä kiersin kuin kissa kuumaa puuroa.
Siis kiersimme tyttären kanssa koko ostosparatiisin ennen kuin puuro oli tarpeeksi jäähtynyt.
Kilahti se kassa kuitenkin kaiken aprikoimisen jälkeen.

Heleitä heinäkuun päiviä ja pilkettä silmäkulmaan!






sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Helteinen suvisunnuntain retki

Läksimme aamupäivällä pikku-ukon & -äidin kanssa naapurikaupunkiin retkelle.
Suunnitelmissa ihka oikea eväsretki.

Ennen kuin asiasta isommin ääneen puhuimme,
piti vähän tarkata mitäpä sanoo ilmatieteenlaitoksen sadetutka.
Eiköhän + 27 asteen lämmössä tarkene retkeillä ihan hyvin....
 paremmin kuin 
etelänavalla retkeilijät.
Ainakin ilman pilkkihaalaria ja toppatakkia.

Totesimme, jotta ennustettuihin sateisiin on aikaa vaik' ja kuin.

Heikki-veturi



jaksaa kiltisti olla paikoillaan.

Juu-u ja veturin ihastelulle täytyy olla aikaa mennen tullen.
Pikku-ukko lauloi sille vielä Tuomas-veturi laulunkin
niin jopa jaksaa edelleenkin odotella sijallansa
sitä katsomaan tulevia pieniä veturimiehen alkuja.


Juu- u retkellä oli jokaiselle jotakin ;o)

Pikkuäidille



vanhan maantien idylli ja sen upeat wanhat talot.

Koska herra ilmatieteenlaitos ei het' kohta sitä sadetta luvannut

niinpä kävimme turisteina kirkolla



pikku-ukon perspektiivistä persoonallisesti

ja



mummun pönäkkä näkemys.

Mummulle ankkapuiston



ankat

 sekä



sorsanpojat



joita oli kahdeksan 
kuin niitä vetureita siinä Heikille lauletussa laulussa.

Sitten pikku-ukon kohokohta retkellä



 leikkipuisto.

Voitte arvata kumpi 



on ykkös pilotti?

Eväiden syömisen jälkeen jatkoimme matkaa.

Pikku-ukon mieltä hieman kirveli leikkipuistosta lähtö,
mutta laastarina sielulle oli mummun kamera.

Pikku-ukko napsasi



patsaasta 



pari kuvaa.

Tämä alempi patsaskuva on mielestäni hieno.

Mummun näpsäytys niin,



jotta teksti taatusti näkyy.

Minkäs värinen tämä talo on,



jossa kävimme poistamassa kahavihampaan kolotuksen 
sekä jäätelön tuskan?

Onkohan ihan varmasti punainen ;o)

Pikku-ukon kameran etsimessä oli jo ihan muuta XD ...

Kuulin kun hän pyysi 



hymyilkää niin, että hampaat näkyy.

Jopa saikin pikku-ukko iloisen kuvan otettua.
Ei ole teennäistä hymyä kummallakaan kesäneidoista XD.

Leikkikentällä ei mennyt hiekkaa silmiin,
mutta kotimatkalla vilposessa autossa 



Nukku-Matti pääsi yllättämään hiekkoinensa retkeläisen.

Unihiekka ei kauaa silmissä kirvele,



jos pääsee 



paataamaan



siskon kanssa.

Rinsenssa otti eilen ensiaskeleensa.

Juu-u ja kyseessä on todellisia rinsenssamaisia askelia.

Hep' hei nyt mielestä pois kaikki siansilavat ja -potkat myös ne herneet.
Aatoksissa ei sitten lainkaan mitään hernerokka vermeitä ;o) ei ollenkaan.

Kävellä voi vain pehmoisella karvalankamatolla.

Hymyilkää niin, jotta hampaat näkyvät
ja oppikaa uusia asioita!










torstai 5. heinäkuuta 2012

Kissoja heinäkuutamolla

Heinäkuun



kuu sai kuuhulluttomankin



kuuhulluksi ...
ainakin sukkelasti pyjama yllä ja reiskat jalassa
kirmailemaan kameran kanssa kartanolla.

Kuopuskin sai kuuntelemaansa kummitusjuttuun soppelit höysteet.
Raks'raks' kamerasta ja sitten yksittäinen salamavalon välähdys juuri parahultaisesti kuopuksen akkunan alla.

Upean iso kuu matalalla, 
mykistävän kaunis.

Pirttipäivinä



syntyi



pari kissaa.

Siili



ja



pöllö.

Saas nähdä kuis' käy ensimmäisessä sateessa! ? !
Pysyykös maalit kivissä vai valuvatko veks'.

Aamupäivällä hain aurinkorutto / sadepäivien varaksi uusia äänikirjoja kirjastosta.
Löysin kolme opusta XD
tulkoon vaikka pilikkupöksysiä eukkoja taivaan täydeltä, olen varautunut ;o)
vaik' en ole akku.

Kesäpäivän vietto jatkui



pyöräillen päivänpaisteessa.

Mikäs sitä on alamäkeen lasketella ;o)
ihastellen vehmasta maisemaa.

Ylämäessä on välleen mukava kuvata piennarta.

Metsämansikka



ja



mustikka.

Kissankello paikkakin



löytyi riemukseni.

Enää en ole aikoihin löytänyt sellaisia paikkoja,
joissa olisi kissankelloja sinisenään kuten kakarana ollessa.

Tervakukkaa



ja



hiirenvirnaa löytyi metrisestä männyn taimestakin.

Iso tikkuinen, takkuinen



hahtuvapallo.

Ei tehnyt ollenkaan mieli puhaltaa hahtuvia maailman tuuliin.
Hahtuvien puhallus lienee hurjan ukkosen nostattavan tuulenmyräkän homma.

Lintujen sekakuoro lurittelee vielä kesälaulujaan.

Mustarastas lauloi sydämensä kyllyydestä



keskellä kesäpäivää.

Luritelkaa tekin suvisia lauluja,
 retkeilkää sekä  
maistelkaa kesää talven varalle!