perjantai 29. marraskuuta 2013

Kuka on piirtänyt seinään?

No, arvaatkos?

Jotta minä. XD

Ai, miksikö?

En päästänyt sisäistä graffitintekijää irti
vaan piirrustin sen ihan "nokkamiehen" pyynnöstä.
Eli käsky tuli ylemmältä taholta ;o).

Olen "nähnyt" osastomme yhdellä seinällä puun.
Kokolailla siitä asti,
kun palasin takaisin sorvin ääreen peruskorjatulle puolelle.
Olen tästä puusta puhunut erään, jos toisenkin kerran ja sivulauseessa iha ite sen asian tyrmännyt.
Tarttis varmaan ensin olla se vuoden päästä avaamisesta oleva lopputarkastus ennen kuin ...
voisi tarttua maalisutiin ja ruveta sillä näkemyksiään toteuttamaan.

Tulipa puu jälleen kerran tapetille keskusteluissamme taukotuvassa.



Totesin, jotta voihan sen toteuttaa tietty muussakin muodossa kuin maalipensselillä.

Voishan sen puun ääriviivat piirrustaa liidulla tahi lyijykynällä
ja ite puu toteutettais näistä asukkaan
irti riipimistä kirjansivuista / pankkivirkailijan antamista kuiteista.

Nyt on osaston seinällä taiteellinen näkemys "elämänpuusta" XD.

Jahas,
 kun on piirrustettu niin pitäähän sitä päästä maalaamaankin päästä.

Pinotex'iä pintaan 



niin vanhakin näyttää nuoremmalta
sano entisvanhanen mainos.

Juu-u eikä nyt puhuta Tarinan 50 + v naamataulusta.

Kävimme kummipojan kanssa loman aloitus retkellä 
RemonttiReiska putiikissa.
Olipa mukava tokaista kummipojalle ne "mitä Tarina tahtoo" kysymykset,
eikä vaan filosofisesti niitä tykönänsä pohtia.

Kotiin kantamisina oli kassi-
 sekä pänikkä tolokulla askartelumateriaalia.

Noh, emme me niitä käsissämme kotiin retuuttaneet.
Kilautin taksikeskuksen tädille ...
saiskos pirssin tänne RemonttiReiska liikkeen pihaan, en tiedä tämän osoitetta.
XD nyt tiedän 
se on Sillankorvankatu 5.
Koskaanhan ei voi tietää, tarvitaanko osoite jossain maaliman mutkassa toistamiseen.

Pirssikuskisetä oli niin ystävällinen, jotta kantoi kanssamme kantamuksia 
ovenpieleen auton takapaksista.

XD minä sain pikkukätöseeni maalisutipussukan pirssikuskisedältä.
Oli aika rouvamainen olo.

Isot kiitokset kummipojalle neuvoista ja vaivannäöstä!

Nämä marraskuun kelit ovat saaneet kysymyksen huulille



lähtäänkös kalaan? 
22.11.13 otettu kuva.

Juu-u ja lumisadetanssin käsiliikkeet



tanssijoilla on liki kohdillaan.
Valkoista ei ole vielä maassa, kuin tupsaus siellä täällä.

Kaisa ei pitänyt kaljamia.
Totensa Kaisa näytti kahdella muulla sanonnalla.

Kaisa kusee. Kaisa itkee.

Ai'jai tulipa pitkä postaus.

Kiitos, kun jaksoit tarinointia tänne asti!

Nyt saunapakaasit kasaan niin saa suomalaisittain
saunassa pesaista arkiset askareet pois nahkastaan
loman aattona.

Tunnelmallista



ehtoota sinulle!
















maanantai 18. marraskuuta 2013

Marraskuisen maanantain tenho

Tänään on siis ihka oikea maanantai maanantai.
Nimipäiväsankari Tenho eli viehätys & lumo.
Jep' ihan toista sorttimenttiä kuin ne tavanomaiset Karvisen maananatait.

Vuorotyöläisellä nämä "maanantait" saattavat sattua kaikille muillekin viikonpäiville.
;o) toisaalta tämän maanantain tenho on siinä,
jotta se on vapaapäivän aatto.
Olkoonkin vain yks' ja ainokainen vapaapäivä
se on silti vapaa arkirutiineista.

Kuus' työvuoroa peräkanaa ja niistä puolet öitä niin



sitä on ihan poikki.

(kupsahtanut petäjä on Einon voimannäyte)

Marraskuu on pitänyt kutinsa näyttäen voimansa.
Mitä on musta märkyys.
Valon nielevä pimeys.

Työkaverin kanssa päätimme käydä vastarintaan
naisia kun olemme
emme kuitenkaan niitä kiiskiä.

Kaamosväsymyksen vastaiskuna olemme käyneet
työmaan kuntosalilla, kun olemme olleet samassa vuorossa.

Vastaiskun saattanee antaa myös



*ei voi tietää miten kummassa tämä laite toimii* laite.

Vaik' sitä kuinka varovaisesti namiskoista veti - painoi - väänsi
niin hilikun'kilikun oli, jottei masinalta nokkapokkaa saanut
XD

Ei siis ole riittävästi ikää  sekä sen tuomaaviisautta
käyttämään vanhainkodin punttisalia,
;o) vaik' iät yhteen laskettaisi.

Heittipä marraskuu tässä yhden kiusauksen,
johon me työkaverin kanssa lankesimme.



Mettään meni meidän lupaus kuntosallille menosta.

Ka, olisitkos itse pysynyt lujana ja mennyt kuntosalille?

Kapusimme Salpausselänharjua alas ja kipusimme ylös.

Ol' vielä kesäisen viheriää sammalta, sinivuokon lehtiä ...



huokaus ... väriä ja valoa.

Tämän näkymä näytti työkaverin mielestä linnulta.
Juu-u Ibis siinä tosiaankin nousee marraskuisesta maasta.
On niin märkää, jottei tuhkaa saa aikaiseksi edes pyromaani.

Mielestäni ei voi olla



kauniimpaa katulamppua.

Pompataanpa vaikka jumppapallolla siihen,



jotta marraskuu vaatii valoa ikkunaan.

Tarinan tuvan köökin akkunalla



luo lumoaan



ja viehätystään
vihdoinkin valmis nappikuuppa.

Kröhöm, jos langanpätkät ovat ikäviä pääteltäviä
niin metallilanganpätkät ovat viel' keljumpia.

Viehättykää siitä, jotta marraskuu on jo ;o) reippaasti
yli puolen välin

ja lumoutukaa



orvokkien väreistä!


P.S Toivon hartaasti, jotta Huopatossunen oppii pian
 oikeat kädenliikkeet
lumisadetanssissa.

















maanantai 11. marraskuuta 2013

Onko ihan pakko keksiä otsake?

On se vissiin ihan viisasta olla jonkin sortin otsake juu-u.
Olisikohan rosolli ihan hyvä?
Siis sillisalaatti marraskuiseen tapaan.
Tuo voisi olla ihan käypä.

Kelejä se pitelee tämä marraskuu.

Sateenvarjot ja kalossit eivät pääse pölyyntymään, ei.

Tuntuu, jotta tuon ulkosalla olevan ison energialampun




tehot ovat ihan tapissa, siellä volyymin alarajalla.
Valon aika on pelkkää hämyä
emmekä ole vielä lähelläkään sitä Annanpäivän kahta vastakkain olevaa hämärää.

Olipa kerran lokakuussa




se viimeinen & viimeinen kuulakas päivä.

Mitä sitä tekis, jotta mainittas, mutta mitäs sitä on tullut tehtyä
marraskuussa.

Kävimme Riffan kanssa katsomassa Hyvinkään kameraseuran järjestämän
kansainvälisen taidevalokuvanäyttelyn.

Oli oivia kuvia. Tykkäsin kuvista juu-u.
Eritoten kukkuu viruilu hevosen ilmeestä =
kuvasta poolopelin tuoksinnassa.
Noh, ensin oli puheita puheiden perään ja prenikoitten & kunniakirjojen jakoa,
mutta kuka se käski ängetä
(ka' iha ite käski)
avajaisiin ns. "ensi-iltaan".

Kun tässä mennään tuota sunnuntaita taaksepäin kelauksella niin mennään sitten.
;o) ei nyt kuitenkaan ihan aamuhampaiden pesuun saakka.

Olimme menossa ennen näyttelyä pikkukaupunkimme ostosparatiisiin silmälasiliikkeeseen
hankkimaan uusien rilliemme aisoihin hienosäätöä.
Mutta siellä olikin luukulla lappunen jossa
 luki sunnuntaina suljettu ja samma på svenska
sekä muutamalla ulkomaankielellä.

Luppoaikahan pitää käyttää hyödyksensä.
Tokko olet toista mieltä?

Menimme pyörähtämään Clas Ohlsonilla
Riffa tarvitsi hehkuja lamppuihinsa.
Oi, siellä oli kanaverkkoakin kaupan 10 metrin kiepillä.
Riffalla heilahti kulmakarvat,
kun minä tohkeissani kyselin paljoko tämä ihanuus tulisi kustantamaan.
No höh,
eikös jokaisella tontittomallla kaupunkilais tytöllä
tule olla kaiken varalta vähintään 10 m kanaverkkoa
kuin päänsärkylääkettäkin, vaik' sitä päätä ei kukaan särjekkään? XD

Kanaverkko näkyi mielessäni
ikkunaverhoina, aatteles mitä kaikkea kiiltävää siihen voi ripustaa
kynttiläkranssin aihiona,
lampunkuuppana.

Palataanpas tuohon marraskuun pitelemiin keleihin.

Orava on sonnustautunut




lämpöiseen talviturkkiin.

Mustikka sen sijaan on päättänyt




aloittaa uusien lehtien kasvattamisen.

Rimpsumekkosillaan ei




kuitenkaan kannata enää liihotella.

Muita  marraskuun tehtyjä ja tekemättömiä.
Nalle Krassi villatakki on vaiheessa liivi.

Askarteluhuoneen projekti




on jumissa ja valoton.
Tapetit ovat seinällä ja lamppuun virta tulee, muttei valaise.

Taitaapi olla sitä marraskuun taikaa.

Valon




ihmeellisiä



pilkahduksia

toivotan sinulle!























lauantai 2. marraskuuta 2013