hitusen Katri Helenaa mukaeltuna rubriikkiin XD.
Kuopus kysäisi voinko korjata hänen kauluspaidan?
Minä H Moilasena, jotta kauluspaidan?
Kuopus sanoi jääneensä paidasta ovenkahvaan kiinni.
???
Mistä kohden paita menee rikki,
kun liki kaks'metrinen jää paidastaan ovenkahvaan kiinni
ja paikkauksen voi peittää kravaatilla?
Mitäpä minä siihen muuta kuin tuohan näytille niin katotaan.
Ei se katsomalla parantunut.
Kyllä sille jottain tarttis tehdä juu-u.
Diagnoosi pystysuora viiltohaava nappilistan vieressä
hilikun kilikun housunkauluksen kohdalla
eli neljä tikkiä,
ompelupuuha noin ammatillisesti aateltuna.
Tässä huushollissa, kun on kannettu tavaraa tarpeellista ja tarpeettomaampaakin
huoneesta toiseen ja takaisin syystalven aikana
niin ei voi suurin surminkaan tietää
missä tasantarkkaan mikäkin tarpeellinen on
saati se tarpeettomampi.
Oli ihan tulollaan turhautuminen ennen kuin sen tukikankaan löysin.
Mielessä ennätti pyörähtää,
jotta ei muuta kuin kengänkärjet kohden Dressmannia paidan hankintaan
niin pääsen hermoja menettämäti paijan paikkuusta.
Etsivä löytää,
kun tarpeeksi monta kertaa kaapin ovet aukoo
ja niiden sisälmykset kauhoo.
Ite paikkuu oli pikkupala kaakkua ;o)
nuoriso kielellä ilmaistuna.
Ai'ai tässäpä mitä mainioin kohta loikata reippaasti
aimo harppaus kuntosalille.
Brothersin kanssa sovimme käyvämme kuntosalilla hänen työvuoron jälkeen.
Minä vapaapäiväläinen otin alkulämmittelyn kotona.
Eli puin ylle sitä villaa kerroksen, jos toisenkin vajaan puol'tuntia.
Kipasin työmaalle 700 m
ja kuorin villaa yltäni kerros kerrokselta
toisen mokoman.
Olin hitusen etuajassa ja kihnutin kuntopyörällä,
kun ovi knapsahtaa auki.
Samassa aukeaa myös suuni.
Onneksi tulija oli nopeampi sanallisen arkkunsa avaamisessaan.
Herrahenkilö pyyteli kovasti anteeksi koputtamatta tuloaan ja astui vielä
kuntosalinpuolelta käytävälle.
Jatkoin kuntopyörällä kihnuttamista tuumien mielessäni,
jotta kannatti tälläerää vielä viitseliäisyys voimistella verkkarit jalkaan.
Olisi se ollut pittoreski näky
täyteläisen ahterini keikkuessa polkemisen tahtiin puolelta toiselle trikoissa ;o).
Brotherskin saapui siinä herrahenkilön kanssa jutellessamme.
Hänelle totesimme minun olevan jo Riihimäellä.
Ai, mitäkö olin oven avautuessa sanomassa,
jos olisin ennättänyt?
Noh, kävitkö HenkkaMaukalla hakemassa kalliit syötävän näköiset pikkarit?
Mie oon jo pikitien päässä.
Juu-u on niitä oikeastikin
pittoreskejä
maisemia
ollut.
Etelän Erkille liian kirpsakalla kelillä on
on voinut puuhata mukavia sisällä.
Etsiessäni tukikangasta löysin tyttärien vanhat barbiet.
Kotikadunpää
nuukailevassa vaalenpunaisessa tuokiossa ennen
sinistähetkeä.
Valoa
ja iloista mieltä sinulle
tänne asti jaksaneelle!