tiistai 21. tammikuuta 2014

Se on jossain, jossain paikka ... paitaan

hitusen Katri Helenaa mukaeltuna rubriikkiin XD.

Kuopus kysäisi voinko korjata hänen kauluspaidan?
Minä H Moilasena, jotta kauluspaidan?
Kuopus sanoi jääneensä paidasta ovenkahvaan kiinni.
???
Mistä kohden paita menee rikki,
kun liki kaks'metrinen jää paidastaan ovenkahvaan kiinni
ja paikkauksen voi peittää kravaatilla?
Mitäpä minä siihen muuta kuin tuohan näytille niin katotaan.
Ei se katsomalla parantunut.
Kyllä sille jottain tarttis tehdä juu-u.

Diagnoosi pystysuora viiltohaava nappilistan vieressä
hilikun kilikun housunkauluksen kohdalla
eli neljä tikkiä,
 ompelupuuha noin ammatillisesti aateltuna.

Tässä huushollissa, kun on kannettu tavaraa tarpeellista ja tarpeettomaampaakin
huoneesta toiseen ja takaisin syystalven aikana
niin ei voi suurin surminkaan tietää
missä tasantarkkaan mikäkin tarpeellinen on
saati se tarpeettomampi.
Oli ihan tulollaan turhautuminen ennen kuin sen tukikankaan löysin.
Mielessä ennätti pyörähtää,
jotta ei muuta kuin kengänkärjet kohden Dressmannia paidan hankintaan
niin pääsen hermoja menettämäti paijan paikkuusta.
Etsivä löytää,
kun tarpeeksi monta kertaa kaapin ovet aukoo
ja niiden sisälmykset kauhoo.

Ite paikkuu oli pikkupala kaakkua ;o)
nuoriso kielellä ilmaistuna.

Ai'ai tässäpä mitä mainioin kohta loikata reippaasti
aimo harppaus kuntosalille.

Brothersin kanssa sovimme käyvämme kuntosalilla hänen työvuoron jälkeen.

Minä vapaapäiväläinen otin alkulämmittelyn kotona.
Eli puin ylle sitä villaa kerroksen, jos toisenkin vajaan puol'tuntia.
Kipasin työmaalle 700 m 
ja kuorin villaa yltäni kerros kerrokselta
toisen mokoman.

Olin hitusen etuajassa ja kihnutin kuntopyörällä,
kun ovi knapsahtaa auki.
Samassa aukeaa myös suuni.
Onneksi tulija oli nopeampi sanallisen arkkunsa avaamisessaan.
Herrahenkilö pyyteli kovasti anteeksi koputtamatta tuloaan ja astui vielä
kuntosalinpuolelta käytävälle.
Jatkoin kuntopyörällä kihnuttamista tuumien mielessäni, 
jotta kannatti tälläerää vielä viitseliäisyys voimistella verkkarit jalkaan.
Olisi se ollut pittoreski näky 
täyteläisen ahterini keikkuessa polkemisen tahtiin puolelta toiselle trikoissa ;o).
Brotherskin saapui siinä herrahenkilön kanssa jutellessamme.
Hänelle totesimme minun olevan jo Riihimäellä.

Ai, mitäkö olin oven avautuessa sanomassa,
 jos olisin ennättänyt?
Noh, kävitkö HenkkaMaukalla hakemassa kalliit syötävän näköiset pikkarit?
Mie oon jo pikitien päässä.

Juu-u on niitä oikeastikin



pittoreskejä 



maisemia 



ollut.

Etelän Erkille liian kirpsakalla kelillä on



on voinut puuhata mukavia sisällä.

Etsiessäni tukikangasta löysin tyttärien vanhat barbiet.

Kotikadunpää



nuukailevassa vaalenpunaisessa tuokiossa ennen
sinistähetkeä.

Valoa



ja iloista mieltä sinulle
tänne asti jaksaneelle!



keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Senioribrothers go go

Tänään on ollut suloinen talvipäivä



auringonpaisteineen sekä pakkasineen.

Yövuorojen nukkuma tasaukseen meni haaskiin puol'päivää.
Tai eihän se nukkuminen haaskiin mene,
kun on kerran sitä rahan pankkiin laittamista
vanhan sanonnan mukaan.

Kirmasin aamukahvejen jälkeen hakemaan Pyrtsiltä



rosmariinia.

Mummun muruset tulevat huomenna ja pitäähän



mummun lelliä heitä herkkuruoalla.
Kaalisoppa muhii ja pöhisee hellalla herkkusuille.

Pienin kaali oli niin iso jottei sitä saanut mitenkään
upotettua soppaan, vaikka 5 l kattilan kaivoin yläkaapista esille.

Taitaa olla myös kaalipiiraan teko edessä.

Kaupasta kotiin päästyä olikin jo melkeistään hoppu
senioribrothersien ves'jumppaan.

Työkaveri laittoi viestiä, jotta tuleeko hakemaan minut autolla.
Minä täkätin hätäisesti viestiä takaisin …
olen tulossa vaatteet päällä
ja painoin nappia lähetä.
Totta totisesti en ole eläissäni kokenut hinkua viuhahtamiseen saati
 reippaalla -13 asteen pakkasella, vaikka reippailemaan olin menossakin.

Touhotin hihitellen vanhainkodille idioottimainen virne kasvoilla.
Eikä siihen ollut syynä rapsakka pakkanen
vaan tuo monen moisesti ymmärrettävä viesti.

Työkaveri, tämä toinen brothers (erään asukkaamme antama nimi meille)
oli huolissaan janksanko minä lähteä urheilemaan valvomisien jälkeen.
Minä vakuuttamaan, jotta on hyvä olla touhua & tekemistä.

Päivän ves'jumppa oli keppijumppaa.
No, mikä jottei.

Tuli sitten kehoitus kuivalta maalta
iskekää kepillä torjuntaa kuin itämäisessa taistelulajissa.
Kotvan päästä uusi kehoitus …
potkaiskaa jalalla vastustajaa leukaan.
Siinä kohden repesin.
Sain aivan mahohottoman nauruhepulin.
Yritän nauruntyrskeiden välissä veliselleni sanoa,
jotta täti-ikään tullut tietää, ettei sitä tarvitse kuin polveen potkaista
niin vastustajalla on pelimerkit sekaisin kotvaks' aikaa.
Noh, me potkittiin sinne kuvitteelliseen leukaan ja hutkittiin kepillä
niin maan perusteellisesti
emmekä onneksi hukkuneet nauraessamme.

Onnekseni työkaveri oli autolla ja heitti minut kotiin.
Pipo oli litimärkä.
Jos tuossa pakkasessa olisin kävellyt kotio niin olisin
saanut föönillä sulatella pipon nutturastani irti.

Noh, snorkkelia en ole ajatellut kuitenkaan tarvitsevani ves'jumpassa,
mutta sellaisen vanhanajan
kukkauimalakin tahtoisin ja
rillien takahenkselin.

Kun uimapukuni on sellanien Pepin sirkuksen voimamiehenasu
niin jo vain olisin uimalakkeineni fuksianpunaisissa kissalaseissa 

Nauttikaa olostanne ja naurakaa paljon!


maanantai 13. tammikuuta 2014

Ulkona -12,5, sisällä +16,0

Kun kello soittaa hereille kesken makoisien unien
niin olen aamukarhu.



Aamukarhun palellessa niin eikös sitä ole silloin jääkarhu?

Raikasta ja vilpoisaa on molemmin puolin uusia akkunoita juu-u.

Laitoin tämän vilpoisen tuntemuksen ensin ihan
yötuurien lopetus kellonkääntö väsymyksen piikkiin.
Kolmen tunnin unosten jälkeen totisesti väsy paleltaa muotoa
leppeän suvituulen hyväellessä hipiää.

Keitin kunnon mokat aamukahaveksi, mutta eipä muoto vieläkään ottanut lämmetäkseen.
Käännä siis mielenkiinto johonkin muuhun kuin epämukavuuteen.
Ihastelin akkunasta niin kaunista auringonsäteiden leikittelyä seitin ohuella vitikerroksella.
Häikäisevän kaunista.
Lipsahtipa katse henkeäsalpaavasta talven kauneudesta lämpömittariin.

Oi, lukeman nähdessäni se vasta henkeäsalpasikin
 oi'oi mittari näytti +15 tasan sisällä.
Olin hämmentynyt, tyrmistynyt, palelevan viluinen.
Kihosipa kiukku, muttei hikihelmiä otsalle.
Olisikohan niin, jotta olisin vääntänyt patterit pois päältä?
Nöyränä konttasin pöytätason alle ja kosketin patteria.
Se oli niin kuuma, jotta munan olisi voinut paistaa leikiten sen lämmössä.
Konttailin tutkailemaan köökin toisenkin patterin termostaattia.
Konsa aloitin konttaamisen niin päätinpä sitten kääntää
termostaattien
hanikat kaakkoon
&
urut auki.
Sisälämpötila nousi vain pykälän 16 asteeseen.

Talvina ennen akkunaremppaa köökin vain toinen patteri oli aurinkoasennossa = 3
ja lämpöä piisasi silti sellaiset 23.
Eli mainiot avojalaka olosuhteet.
Enkä elläissäni edes vetänyt akkunateippiä ikkunoihin.

XD onneksi sitä pitää neulomisesta ja on tullut kutastua muutamia neuleita.
Tarkoituksella (tosin ei pirtissä pidettäviksi) sekä harjoituskappaleina.
Sanonpa nyt kuin vanha mainos villaa ylle.
Silkkivilla hihatin, säärystimet, kämmekkäät ja huopatossut jalassa.
Aatelkaa minulla paljainvarpain kulkijalla on villatossut jalassa!!!!?
Vinkka käy niin, jotta nilkkoja kiristää.

Vielä olen kyennyt vastustamaan
muumifiskarssien (niillä leikataan vain kangasta)
kutsua.
Eikä nyt ole kyseessä ylipitkä otsatukka vaan
fleesehuopa josta tulisi mainio ponchoviitta.

Auringonsäkenien leikkiä



vitillä



en kyennyt vastustamaan.
Valon tuomaa värieroa = 
vastavaloa vai sitä myötästä valoa, kun kuvat ovat alekkain.

Kuten ei kyennyt luistinradan jäädyttäjäkään miinusasteita aamusella.



;o) manneken pis.

Villaa ylle 
ja 
nauttikaa talviauringosta!








tiistai 7. tammikuuta 2014

Girl poweria

Hmmm… otsikko kuulostaa kyllä ihan jolta'kulta naisten voimannostokisalta
mutta ei voi mittää.
Otsake kuvaa ihan tätä Tarinantuvan arkieloa 
härkäviikkojen ja reikäleipien aikaan.

Vävy kyseli Tapanina milloinkas tuo kirjahylly oikaistaan.
Minäpä tutkailin työvuorolistaa sillä silmällä, 
jotta milloinkas.

Noh, se milloinkas oli sitten viime lauantaina.

Suunnitelmat eivät ihan pitäneet kutia,
vävy joutui lähtemään takaisin isollekirkolle.
Tytär kiteytti ongelmanratkaisuksi:
sit' hylly kääntyy girl powerilla.

Sitä poweria tyttärestä totisesti
 löytyy kuin pienestä pitäjästä.
Tytär nappasi pitkän tuplakaapin
kunnon pohojaliseen painiotteeseen
ja kippas'kappas' meinasipa tulla kunnon vyörytys,
kun se kaappi ei laittanut lainkaan hanttiin.
XD

Tuumatunti oli n. 10 minuuttia eli erätauko alkaa.
Päätimme tyttären kanssa kääntää koko hyllyn blokkina.
Yläkerrasta tuli apuvoimia
kuopus ja kummipoika.
He olivat samaa mieltä meidä tuumatunnin
tuumaukseen.
Sen verran oli vielä aihetta tuumaukseen, 
jotta mistä kukanenkin kvartetin soittoniekka tarttuu
kirjahyllyä kiinni.
Juu-u 
homma sujui kuin valssi suvi-iltana villahousut jalassa.

Minä mummu olen jo päässyt sen iän ylitse, ettei kirjahyllyn ylintä hyllyä
tarvitse kiipeämällä valloittaa kuin Mount Everestiä.
Noista suvun nuorimmaisista ei ole vielä takuita 
kykenevätkö voittamaan kiipeämisen kiusauksen.

Viisaampaa on ennakoida 



ja ottaa varman päälle.

Rinsenssa antaa vauhtinäytettä juostessaan kummipojan luo.

Tytär ja kummipoika



olivat



ruuvarimestareina.

Rinsenssa kipusi enon syliin seuraamaan askaretta 
ja minä olin kameran takana ylläri'pylläri.
Pikku-ukko luki erinomaisen syventyneenä dinosauruskirjaa
tahi jotain kirjaa sukupuuttoon kuolemattomista eläimistä.
;o) vallitsi työrauha ja sointina ruuvivääntimen keskeytymätön surina.

Vävy takaisin tultuaan laittoi tämän tyttärelle painissa hävinneen kaapin kohilleen.
Ei näy kuvissa.

ISOT KIITOKSET kaikille talkoisiin osallistujille!

Nyt on ISO olohuone.

Alkutalvi on ollut totisesti täällä etelässäkin kunnon kaamosta.
Taivas on ollut niin paksussa pilviverhossa, jottei aurinkoa ole näkynyt aikoihin
saati sen valonkajoa.

Näpertelyyn nähdäkseen olisi pitänyt hankkia sellainen halogeenilamppu,
jotta nuttura olisi tuoksunut kärähtäneellee pesunkin jälkeen.
Ajanviete täytynee sitten olla sellaista hitusen krouvimpaa kuin 1.5 koukulla virkattua.

10 koukulla, jotta näkkee mitä tekkee ;o)

Mummulla on uusi matto hihkas pikku-ukko het' ovesta sisään astuessaan.



Rinsenssa testasi asteri-maton ja totesi sen tanssi matoksi.

Mukuloiden leikissä asterin ollessa askarteluhuoneessa se oli Suomi.

Tämä pikkueteisen matto 



oli Afrikka.

Innostukaamme kaamospäivien väriylläreistä
ja nauttikaamme niiden anneista



kuin harmajalta asfaltila
namia sävysävyyn oleva 
vares!